Kauppaluottovakuutus on tehokas keino liiketoimintatiedon hankkimiseen ja riskien pienentämiseen, kun kaupankäynti tapahtuu luotolla. Se ei kuitenkaan ole ainoa yritysten käytettävissä oleva vaihtoehto. Jotkut valitsevat factoringin tai jopa vakuuttavat itse, mutta näihin lähestymistapoihin voi liittyä huomattavia riskejä tai kustannuksia. Tässä artikkelissa tarkastellaan kutakin vaihtoehtoa ja autetaan sinua määrittämään, mikä niistä sopii yrityksellesi.
Koko liikevaihdon kattava luottovakuutus kattaa kaikki luottokauppatapahtumasi vuoden aikana. Sovit vakuutuksenantajan kanssa luottorajasta ja maksuehdoista kullekin asiakkaallesi. Jos lasku erääntyy, vakuutuksenantaja korvaa sinulle yleensä enintään 90 prosenttia laskun arvosta. Jotkin luottovakuuttajat, kuten Atradius, tarjoavat lisäksi ammattimaisia perintäpalveluja.
Sen lisäksi, että saat mielenrauhan siitä, että saat maksun tiettyyn päivämäärään mennessä, luottovakuutus auttaa sinua luottojen hallinnassa, sillä se tarjoaa sinulle ajantasaiset luottokelpoisuusarviot kaikista asiakkaistasi ja myös potentiaalisista asiakkaistasi. Nykyisten asiakkaiden jatkuvan seurannan lisäksi nämä tiedot voivat olla korvaamattomia, kun suunnittelet laajentumista uusille markkinoille.
Monet vakuutuksenottajistamme kertovat meille, että säilyttääkseen hyvän luottoluokituksensa heidän asiakkaansa maksavat heille yleensä muita toimittajia nopeammin. Jotkut vakuutuksenottajistamme kertovat myös käyttävänsä luottovakuutusta apuna pankkirahoituksen ja jopa factoringin hankkimisessa.
Factoring tarkoittaa sitä, että myyt maksamattomat laskut factoring-yhtiölle. Se on ensisijaisesti keino parantaa maksuvalmiutta nopeuttamalla kassavirtaa. Se on yleisin laskurahoitusmuoto, ja tyypillisesti laskut myydään factoring-yhtiölle 70-80 prosentilla niiden arvosta.
Factoring-järjestelyjä on kahta eri tyyppiä: takaisinostolla ja ilman takaisinostoa. Jos toimit takaisinostolla, sinun on ostettava laskusi takaisin, jos niitä ei makseta. Jos takaisinostolauseketta ei ole, factoring-yhtiö ottaa riskin maksamatta jääneistä maksuista.
Laskun diskonttaaminen, jota joskus kutsutaan myös saatavien rahoitukseksi, tarkoittaa sitä, että pankki tai lainanantaja tarjoaa sinulle ennakkoa laskun arvosta - usein noin 85 % laskun arvosta. Ennakko perustuu pankin arvioon asiakkaasi taloudellisesta vakaudesta ja asiakkaan kotimaassa käytävän kaupan riskeistä. Factoringin ja laskudiskonttauksen suuri ero on se, että pankki ei saa laskujen oikeudellista omistusoikeutta eikä ole vastuussa maksun perimisestä. Jos asiakas ei maksa, sinun on silti maksettava pankille ennakkoon maksetut rahat takaisin.
Takaukset ovat erinomainen valinta tavarantoimittajille, jotka haluavat varmistaa suuren kertaluonteisen liiketoimen suhteellisen hyvin kehittyneillä markkinoilla tai kun asiakkaan luottokelpoisuudesta ei ole varmuutta. Asiakkaillesi takuu voi olla vaihtoehto ennakkomaksulle, ja samalla se voi tarjota joustavuutta molemmille osapuolille, sillä takuu voi liittyä yksittäiseen liiketoimintaan tai kattaa jatkuvan yhteistyön.
Takauksen saaminen voi kuitenkin olla haastavaa, sillä pankit myöntävät niitä usein vain yrityksille, jotka voivat osoittaa taloudellisen vakauden. Lisäksi on varmistettava, että takaaja on taloudellisesti vakaa. On myös syytä mainita, että takaukset eivät kata, jos maksua ei suoriteta esimerkiksi peruutettujen tuotantolupien, kauppapakotteiden tai muiden poliittisiin riskeihin kuuluvien tapahtumien vuoksi.
Remburssi on takuutyyppi, jossa pankki takaa myyjälle maksun ajallaan, kun taas asiakkaan on maksettava vasta, kun tavarat on vastaanotettu ja sopimus on täytetty. Rembursseja voidaan mukauttaa ja käyttää, kun lähdetään uusille markkinoille. Niitä käytetään erityisesti maissa, joissa pankkien on oltava mukana suurissa tuontisopimuksissa.
Aikaisemmin remburssit olivat hyvin yleisiä, mutta niiden suosio on vähentynyt, sillä niiden käyttökelpoisuus on rajallinen, koska niitä on hankittava uusi remburssi jokaista transaktiota varten. Tämä tekee niistä usein kalliita ja aiheuttaa suuren työmäärän verrattuna luottovakuutukseen, jossa kaikki luottorajan piiriin kuuluvat liiketoimet on katettu.
"Pitäisikö minun ottaa riski itse?", kysyvät monet yritykset. Usein yritykset, jotka päättävät arvioida ja ottaa luottoriskin itse, uskovat säästävänsä rahaa tai saavansa luottojenhallintaprosessejaan paremmin hallintaan. Monet huomaavat kuitenkin, että ratkaisu ei ole niin budjettiystävällinen kuin miltä se näyttää paperilla. Ostajien luottoriskin omaan arviointiin liittyvä työ voi nopeasti käydä hyvin resurssi-intensiiviseksi. Lisäksi se voi tehdä yrityksestä kassaköyhän, jos sen varoja on sidottu vakuuttamattomaan myyntiin, jolla on pitkät maksuehdot.
Luottokelpoisuuden tarkka arviointi on vaikeaa. Ne edellyttävät laaja-alaista ja syvällistä tietämystä ja asiantuntemusta, jota vain harvoilla yrityksillä on. Siksi haasteeseen tarttuva yritys voi ottaa riskin, että se joko hidastaa omaa kasvuaan liian varovaisilla luottokattojen asettamisella tai altistaa yrityksen merkittäville tappioille, jos se ei ole tarpeeksi rajoittava.
Yhteenvetona voidaan todeta, että jokaisella edellä mainitulla välineellä on oma tehtävänsä. Uskomme, että luottovakuutus on monipuolisin työkalu, sillä se poistaa luotolla käytävän kaupan riskin budjettiystävällisesti ja tarjoaa samalla kattavan perintäpalvelu-, turva- ja neuvontapaketin, joka auttaa yritystäsi kasvamaan turvallisesti.